Hiekkalaatikko

Yksin asumisen riemuja

2009-03-14T08:35:01+02:00

Vähän niin kuin lupasin kirjoittaa jotain heppajuttua Vermon tuomariseminaarin jälkeen, mutta seliseli. Heppailemista on nyt ollut ihan mukavasti, ei liikaa. Ponin kanssa homma toimii aika kivasti. Tällä viikolla se tosin on saanut melkolailla lomaa, sillä on ollut kouluviikko ja eilen, perjantaina, tulin Tampereelle viikonlopuksi. Sunnuntaina suuntana on vielä Helsinki ja SIHY-päivä.

Eilen oli ihan mielenkiintoinen päivä täällä Tampereella ja katsotaan, miten asiat etenevät. Muutto tänne saattaa olla edessä. Enkä yhtään pitäisi sitä vastaan, sillä on tämä vaan niin älyttömän kiva kaupunki. Eilen käytiin katsomassa Hybrid Childreniä ja Matthau Mikojania jossain ihme punkkarimestassa. :) Nyt olen oikeastaan nähnyt kaiken, sillä Hybärit oli viimeinen bändi näistä all time favouriteista, mitä en ole nähnyt. Tietysti on Cure ja Sisters of Mercy, mutta niiden näkemistä en juurikaan oleta sen mahdottomuuden vuoksi, että eihän ne keikkaile. Tietynlainen rajapyykki elämässä siis saavutettu. Nyt pitäisi sitten löytää uusia diggailtavia bändejä.. häh? Onko niitä muka olemassa?

Kello on nyt jotain vaille yhdeksän lauantai-aamuna ja Katin luona kylässä ollaan Hallan kanssa. Halla oli viime yön hoidossa Iitalla ja Terolla, kiitos siitä! Kohta pitänee lähteä katsomaan, mitä se on siellä hajoittanut.

Ei herranjee tätä kommuuniasumista. Normaalisti tässä kämpässä asuu kolme ihmistä, mutta viime yön täällä nukkui kuusi ihmistä. Vähän liian villiä touhua mulle. ;) Olen hyvin onnellinen yksinasuja. Kukaan ei nyi mun kamoja kotona eikä häiritse, jos en halua. Kukaan ei myöskään siivoa mun puolesta. Puolensa kaikessa.

Haaste!

2009-02-11T15:07:01+02:00

Blogihaaste vastaanotettu! Kiitos Jutta!

Jutta siis laittoi minulle haasteen omassa blogissaan, johon btw on linkki jossain tuossa vieressä. ->

Vähänkö haluun tehdä tän!! Paitsi vaan, että biisien ylitarjonta on ongelmallista. Päätin laittaa ne, mitkä tulee ekana mieleen ja mitkä just nyt tuntuu hyvältä. Huomenna voisi sitten olla jo eri asia. Haasteen säännöt:

- Etsi esim. YouTubesta musiikkivideot annettujen kategorioiden biiseihin.
- Linkitä video blogiisi (Embed-kohta) ja kirjoita halutessasi lyhyt perustelu.
- Haasta kolme henkilöä.

1. Tunnelmannostattaja. Biisi, joka saa aina nostamaan kannat kattoon tai krakan olalle.
2. Fiilistelyhetkiin. Tätä kuuntelen, kun haluan unohtaa kaiken muun.
3. Minun Lauluni. Joku henkilökohtainen kappale.
4. Tehosoitto. Tällä hetkellä eniten repeatilla pyörivä biisi.

Tunnelmannostattajani

Fiilistelyhetkiin (Moni laittaisi tähän jotain hidasta, mutta mä en olekaan moni muu..:) Taas tässä on kyse siis nimenomaan tästä biisistä tämän bändin esittämänä. Vaikka onkin coveri, mutta tää on kaikista paras. DVD:llä on itseasiassa vielä parempi versio Provinssirockissa vuonna nakki nauhotettuna (siis 1999), mutta taitaa mennä jo vähän pikkutiedolla brassailuksi ja YouTubesta löytyi vain huonoilla äänillä oleva versio tästä vedosta.

Tähän olisi kyllä voinut vetää melkein kaiken tän orkesterin tuotannon lukuunottamatta Dark Light -levyä. (Ihan kakkalevy, en edes omista.)

Minun Lauluni (Omituinen ilmaisu)

Tässä sama vielä liveversiona 2008 esitettynä, tuossa albumiversiossa kun tuo kuva ei hurmaa. Ei niissä bändiläisissä kyllä mitään katseltavaa ole livenä, mutta liikkuvaa on jostain syystä tällä vuosituhannella miellyttävämpi katsella. Robert Smith on levinnyt uskomattomiin mittasuhteisiin viime aikoina, mutta tukka on edelleen samassa mallissa. Kuvitelkaa, tämä laulajasetä on kulta-aikoinaan määritellyt monen gootinkin musiikkimakua...

Tehosoitto (Tää vaihtelee kyllä toosi usein)

Tähän vikaan olisin kyllä voinut heittää Negativen koko Karma Killer -levyn, mutta se olis vissiin ollu huijausta. Enkä voi tunnustaa tykkääväni hittibiiseistä.

Oikeestaan mä nyt kyllä huijaan. Laitan toisenkin Tehosoiton, nimenomaan tämä liveversio.

No niin. Siinä on kuunneltavaa. Hiljaisella on aika turha yrittää ja se on sitten voivoi, jos tietokoneessa on paskat kajarit ;) Nupit kaakkoon vaan, varsinkin Cure kuulostaa aina paremmalta kovalla kuunneltuna. Mietin tätä vielä ja Minun lauluni ja Fiilistelyhetkiin voivat oikeastaan vaihtaa paikkaakin, eli kummatkin sopii kumpaankin.

Ihana tehtävä!! Tulin niin hyvälle mielelle.

Haastan siis.. iik! Kenet?!? Mulla on yllättävän vähän blogia pitäviä kavereita, kaikki notkuu Facebookissa. :) Eli haasteen saavat siis Jenni L, Kati F ja Elina I. Kiitos ja anteeksi..

---

Sitten muihin asioihin.

Tässä elämässä on nyt ollut niin suuria mullistuksia, että ei ole meinannut pieni Outi pysyä perässä. Mietinkin tässä monta päivää, että miten asiaa tänne kommentoin ja tulin tulokseen, etten pui sitä lainkaan. Kiinnostuneet ovat tervetulleita kysymään suoraan allekirjoittaneelta. Kaikki on kuitenkin vallan hyvin :)

Nyt viikonlopun suunnitelmissa on Helsingin reissu ja Jutan kanssa mennään katsomaan James Bluntia Hartwallille. En tiedä yhtään, mitä odottaa, mutta mielenkiinnolla... Kiitos Jutta lipusta!

Sunnuntaina vuorossa Vermon erikoiskisat ja tuomarikoulutusta. Sen jälkeen sitten varmaan enemmän heppa-asiaa.

Tekniikan ihmelapsi

2009-01-26T20:22:01+02:00

.. en siis ole minä.

Saatiin äipän kanssa uusi taulutelkkari ja se tulee joko mulle sitten äityliini ottaa sen ja mä saan sitten äidin "vanhan" telkkarin. Joka on siis uudempi kuin tämä saatu telkkari, joka ei sekään siis vanha ole. Tai jotenkin..

Äiti oli laittanut sen telkkaripöydälle ja kaikki valmiiksi, että Outi tulee ja kytkee johdot ja niin edespäin. No, laitoin kaikki kohdalleen, mutta...

Kuvaa ei vaan tule.

Ei vieläkään.

Huumori meinasi loppua. Eikun soittamaan MUMMOLLE! 83-vuotias armas isoäitini sitten konsultoi minua puhelimitse, kuinka saan kuvan telkkariin.

Ihan jonkin verran äiti nauroi keittiössä.

No puolustuksekseni voin sanoa, että telkkari on mummin vanha ja se on meidän perheestä/suvusta ainoa (Henkan lisäksi) joka lukee käyttöohjeet (jopa ukin auton ohjekirjan) ja osaa käyttää kaikkia vempaimia. Lisäksi tämän telkkarin kanssa on ollut paljon ongelmia, joten mummi on kehittynyt suorastaan ammattilaiseksi tämän korjaamisen suhteen.

Jos joku siis tarvitsee television korjaajaa, niin Joroisten suunnalta löytyy yksi maailman ihanin mummeli... <3

Uusia tuulia ja isompia hevosia

2009-01-23T20:34:01+02:00

Huihai, mä oon niiiiiin kipee!

Jalkoihin sattuu ja takapuolta särkee! Harrastin tänään erästä hevosurheilun muotoa nimeltä ratsastus. Kävin Elinan luona kokeilemassa sellaista pienenpientä poniinia. Paloma Picasso on reilusti yli 170 cm korkea ja massakas tamma. Norsu. Luojan kiitos Elinalla oli penkki, josta pääsin kyytiin.

Miksi siis vaihdan lajia? No enkä vaihda, haluan vaan vaihtelua ja kehittyä paremmaksi. Ja toiveissa on joskus se islanninhevosharrasteohjaajan tutkinto. Siihen tarvitaan näytöt koulupuolelta KN Specialista ja estepuolelta myös. Issikalla ei kuulema saa tehdä, eikä ihan kylmiltään irtoa isollakaan hevosella.

Kyllä jännitti! Viimeksi olen ison hevosen selässä käynyt joskus reilu vuosi sitten Kimmon tallilla tunnilla. Sekin oli tallin pienin hevonen, eikä tuntunut niin kauhean erilaiselta normaaliin verrattuna. No tämä Piksu sitten. Elinankin mielestä sillä on "vähän haastava" ravi istua. Jaa, että vähän! Ekat kierrokset meni ihan harakoille ja juuri ja juuri kestin kyydissä. Passitahtisen pienen issikkaponin kyydissä ravin yrittäminen on ehkä maailman yksinkertaisin asia tämän jälkeen.

Olen kuitenkin ratsastanut isoilla hevosilla seitsemisen vuotta aikoinaan ja kyllä sen istunnan sitten jostain kaivaa, kunhan alkuun pääsen. Olen myös käynyt Elinan luona hänen entisillä hevosillaan satunnaisesti ratsastamassa, mutta ne ovat olleet a) pienepiä, b)pienempiravisia.

Kivaa kuitenkin oli! Ja jalat tuli ihan kipeeksi, sillä Piksua pitää ratsastaa paljon pohkeilla eteen, eteen, eteen ja sitten vaan vähän pyydystää edestä kiinni, jotta saa kevyen tuntuman.

Tässä kuva Elinasta ja Piksusta. Kuvittelen itseni tuohon Elinan paikalle jossain hamassa tulevaisuudessa. :) Kuva on viime kesän kisoista Elinan arkistoista.

Piksu on nyt sitten mun opetteluponi... Ei tartte huonosta ainakaan aloittaa!

Voi jestas, mikä koira!

2009-01-14T11:45:01+02:00

Kunnon sohvanvaltaaja meillä siis. Tiistai-iltana tapahtunutta:

Henkka tuli kotiin ja Hallan maailma muuttui taas täydelliseksi. Henkka makasi sohvalla ja katsoi telkkaria. Halla kipaisi Henkan syliin makoilemaan ja jäi tuijottelemaan meikäläistä sieltä merkitsevästi hyvin tyytyväisen näköisenä.

"Mäpäs ehdin tänne ensiksi, sä et enää mahdu. Sori vaan!"

Niisk niisk... trööt!

2009-01-09T14:04:01+02:00

Juu, että on ihanaa olla kipeänä.

Olettekos nähnyt elävää elefanttia? ;) (Inside ajalta nakki ja kivi, osoitettu Ippelle ja Nu:lle, siis Tarulle ja Jutalle).

Mietin tuossa pitkin viikkoa, että sitä ja tätä pitäisi kirjoittaa, mutta nyt sitten ei meinaa millään tulla mieleen.

Musiikkiasioista pitkästä aikaa sen verran, että kuuntelin tässä joku männä hetki (yllättäen) Radio Rockilta The Night of the Vampiresia ja ah-niin-ihanalla Jussilla oli vieraanaan melkein-yhtä-ihana Michael Monroe. Olin ihan fiiliksissä! Siihen asti, kun tajusin, etten ymmärtänyt Miken suomesta yhtään mitään. Olisi puhunut edes englantia, niin olisin tajunnut, mitä se sanoo! Hyviä suomalaisia meillä täällä Suomessa.

Muuten on tullut kuunneltua aika paljon vanhaa 69Eyesiä ja vanhaa Himiä. Muutamat vanhat Amorphiksetkin on pyöräytetty auton soittimessa. Henkalta sai joululahjaksi 69Eyesin Goth and Roll CD-DVD -kokoelman! Ihan super! Henkka se kyllä osaa aina keksiä nuo lahjahommat... :)

Nyt soi You Tubesta Himin versio Depeche Moden Enjoy the Silencesta. On muuten vuodelta 1998! Suorastaan oldie´s.

Mistä johtuu, että ikuisuuksiin ei ole tullut enää yhtään hyvää uutta bändiä? Kaikki Voiko se johtua siitä, että olen tullut vanhaksi? Eikä!

---

Heppahommiin:
Aloitettiin Kaisan kanssa vuoden vaihteen tienoilla SIHYn paikalliskerhotuomarikoulutus (yhdyssanahirviö) ja ensimmäinen koulutuskerta on takana. Kevään aikana on muutamia viikonloppuja ja sitten saisi mennä arvostelevan tuomarin mukaan oppitytöksi kisoihin.

Ihan mielenkiinnolla lähdetään seuraaviin koulutuksiin, sillä ensimmäisen anti oli kyllä todella hyvä. Vaikka lipsuttiinkin välillä aiheesta :) Liikaa puheliaita ihmisiä saman katon alla vissiin.

Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

2008-12-23T19:01:00+02:00

Iloista joulun aikaa kaikille!

Minusta kun ei ole kortin lähettäjäksi ollut enää vuosiin ;) Kannatan ilmeisesti omalta osaltani työtä ilmastonmuutosta vastaan ja jätän paperin käytön tässä kohtaa väliin.

Kaivelin arkistoja jouluista kuvaa etsiessäni, ja tällainen löytyi. Kuva on joulun tiimoilta viiden vuoden takaa. Ajalta, jolloin Geysir oli juuri tullut minulle. Jo silloin Ukolla oli perusilme, kun kamera häntä lähestyi. :) Korvat luimussa. Minä näytän nuorelta (!) ja ilmeisesti punatukkaiselta.

Kuva on itseasiassa aika ajankohtainen, sillä muutaman päivän ajan olen miettinyt, miltä tuolla hetkellä tuntui. Nyt, uusimman hevoseni kanssa on ensimmäistä kertaa sama fiilis, kuin silloin Geysirin kanssa uuden ystävyyden alussa. Josko tästä uusimmasta tulisi yhtä mahtava persoona, kuin Ukko oli. Parin hepan kanssa on ollut vähän huonoa tuuria, joskin Glóasta alkuvaikeuksien jälkeen kehkeytyi mitä mainioin ratsu! Örnistä ei voi vielä sanoa, sen näkee, kunhan se tulee Suomeen ja koulutus aloitetaan. :)

Voi, sitten löysin vielä tällaisen kuvan! Siinä ollaan minä ja Geysir sekä Kuvansista Kirsi ja Pandra jouluaaton ratsastuksella vuonna 2004. Meillä oli tapana käydä aina jouluratsastuksella tonttuvaatteet päällä Kuvansin kylällä. Ikkunoissa oli innokkaita lapsia ja jokunen tuli ulos asti.

"Äiti, kato! Täällä on tonttuja!"

Talli siirretty!

2008-12-14T17:54:00+02:00

Viime torstaina talli saatiin vihdoin ja viimein siirrettyä Välimäkeen. Kuvassa talli on nousemassa auton kyytiin. Oli hauska tunne, kun noin massiivinen palikka siirtyy aivan äänettömästi paikasta toiseen. Toki nosto- sekä laskuvaiheet aiheuttivat ääntä, mutta itse siirtyminen ei lainkaan.

Pääsin kerrankin ison auton kyytiin, kun ajettiin Joroisista Jäppilään. Perillä auto meinasi jäädä kiinni kaksi kertaa, kun alusta tuppasi olemaan hiukan pehmeä. Eipä hätää! Iso Volvon nosturillinen kuorma-autokaan ei ole liian suuri Tuomon vanhalle Belarus-traktorille! Belarus vetää kaiken irti ongelmista! Siitä jäi kuva ottamatta, kun nauratti niin paljon.

Viikonloppuna oli Tiinan kurssi Välimäessä. Osallistuin taas pitkästä aikaa.
Lauantaina tehtiin harjoituksia maasta käsin. Hyvin meni ja huomasin heti, jos itse tein väärin. Silloin poni ei tehnyt niin kuin piti. Poika oli ainoita, jotka eivät nousseet kynttilänä pystyyn ja varmaan Glóblesin kanssa ainoa, joka ei temppuillut lainkaan.

Voltille lähdöt maasta käsin olivat hankalimpia. Omien hartoiden asento on niin tarkkaa että. :) Välillä huomasin, että nyt taas hätäilin voltille lähdössä, enkä valmistellut omaa yläkroppaa tarpeeksi.

Lauantaina pidettiin Passiseuran kauden päättäjäiset ja tehtiin yhdessä hyvää ruokaa. Tea, Pia ja Pikku-Kaisa olivat valmistaneet meille ohjelmaa, jossa palkittiin seuran jäseniä diplomein. Sain kunnian noutaa Vuoden paras satulasta suistuminen -diplomin. Ehkä tämä kunnia on hieman kyseenalainen... ;)

Sunnuntaina mentiin parasta ravia ikinä. Ponin ravi on muuttunut varmemmaksi ja laukannostot onnistuvat kentällä jo melkein aina. Laukka pyörii mukavasti jopa kaarteissa. Ravi on kaarteissa vielä hakusessa, kun ponista olisi niin ihanaa painaa sisälapa edellä, mutta ehei. Sitten mennään laukalla, jos ei ravilla onnistu. Muutama kerta laukassa, niin ravikin maistuu jo huomattavasti mukavammalle. Laukassa kulmat pystyy ratsastamaan jo niin paljon paremmin, että tasapaino raviinkin paranee.

Kaisan ja Iitan raviin ei kuitenkaan ihan päästy. Siinä oli sitä jotain! Kameranainen vaan tuli ihan liian myöhään paikalle. Tietenkin, kun sen kerran menee hyvin...

Löysin nettiä selatessani kuvan Islannissa olevan varsani isoveljestä. Heillä on sama emä ja sama etunimi, molemmat ovat siis Örnejä. :) Onkohan niillä loppuneet nimet kesken...? Ikäeroa pojilla on vuosi. Tämän Örnin isä on Adam frá Ásmundarstöðum.

Kaunis kuva on lainattu Ármótin sivuilta www.armot.is.

Ai niin! Perjantaina tavattiin ponin kanssa Herra Hirvi! Olimme maastossa illan hämärässä otsalampun kanssa ja meni hyvin. Laukattiin onnellisesti lumista tietä, kunnes yhtäkkiä tieltä kuuluu rysähdys ja edessä näkyy iso tumma hahmo. Siinä vaiheessa Herra Hirvi sekä pieni poniini tuumaavat molemmat, että "Soon moro!" ja kääntyvät kannoillaan eri suuntiin. Jäin siihen keskelle ja kävelin kilometrin matkan kotiin. Jostain syystä poni oli ehtinyt sinne ennen minua.

Karvatalkoot

2008-12-07T09:52:00+02:00

Hallasta tuli sitten hyvin-lyhytkarvainen-villakoira. Alkutilanne oli tämä:

Nasty Suicidesta tuli kovaa vauhtia broilerinkoipi, kun Elina otti trimmauskoneen ja aloitti keritsemisen. Muutama tunti siinä vierähti ja sen jälkeen Halla on aiheuttanut suurta hilpeyttä omalla olemuksellaan ympäri kyliä :)

Hallan uusi kampaus näyttää tältä:

Lattia oli aivan täynnä karvasilppua. Mutta hieno siitä tuli! Eipä ole montaa paikkaa, mikä voisi olla takussa. Ulkona on pidettävä takkia, ettei broilerinkoipi palennu. Eikä ulkona voi olla ihan niin kauaa, kuin aikaisemmin, jos on pakkasta. Äkkiäkös tuo karva kuitenkin takaisin kasvaa. Kuulema ensi keväänä voitaisiin olla jo näyttelyssä. Hiukan epäilen kyllä, mutta katsotaan!

---

Lauantaina oli Annikan tunti Rella Vinurin kentällä, eikä aamu todellakaan alkanut lupaavasti. Jo se, että joutuu vapaapäivänään heräämään 6.30 ei paljon naurata. No, päästiin Kaisan kanssa ihan kunnialla tallille asti, mutta ei sitten siitä eteenpäin. Autoni ei nimittäin käynnistynyt. Tai käynnistyi, mutta ei kestänyt käynnissä hetkeäkään. Ei kun auton vaihtoon ja trailerin työntöön. Anjan pakun kanssa päästiin tunnille ja se meni itsessään oikein hyvin. Olin hyvin tyytyväinen mustan pojan käytökseen ja Annikakin tuumasi, että onpas fiksu nuori. Joskin ehkä jopa liian lapanen käytökseltään. :)

Kun oltiin lähdössä kotiinpäin Rellalta, niin autettiin Kaisan kanssa lastaamaan Funaa. Tämän tamman kanssa lastaaminen saattaa olla hyyyyvinkin pitkä ja pystyynhyppivä prosessi. No, hommiin kun ryhdyttiin, niin poni ponkaisi kerran pystyyn ja käveli sen jälkeen suoraan koppiin. :) Hyvä niin.

Sitten ryhdyimme lastaamaan omaa ponia. Sepä päättikin, että en mene ja seisoi lastaussillan edessä ihan tyynenä. Annika tuli naputtelemaan raipalla takapuolelle ja sai seisoskella siinä viitisen minuttia, eikä poni ollut raipasta moksiskaan. Lopputuloksena oli, että sitä nostettiin takapuolesta ja se käveli etusillaan koppiin. Heh. Kyllä me ollaan se Kaisan kanssa kahdestaankin sinne aina saatu, mutta ajattelin, että jos opetettaisiin lastaaminen sille Annikan kanssa ihan kunnolla. Eipä väkisin. ;)

Huvitti suuresti, että me autetaan muita lastaamaan ponejaan, ja sitten ei saada omaa itse kyytiin... Kyllä se joskus oppii ja pikkuhiljaa hyvää tulee ja silleen..

Autoni piti sitten hinata autokorjaamolle ja se on ollut kyseisellä MERKKIkorjaamolla jo viisi kertaa korjattavana ja edelleen siinä on sama vika. Nyt se ei sitten pelaa ollenkaan. Saattaa tulla tosi positiivinen puhelu korjaamolle maanantaiaamuna. No, elämä on. Aina se jotenkin järjestyy.

Nyt tallille maastoilemaan ja sitten Kaisan kanssa katsomaan Pirjon hepoisia Kangaslammille.

Hjaltin valmennus

2008-11-23T10:24:00+02:00

Vihdissä tuli käytyä Hjalti Gudmudssonin valmennuksessa viikko sitten. Reissu oli raskas, mutta erittäin antoisa ja kyllä kannatti lähteä. Reissuporukassa olivat kaksi ponia, Kaisa, Sanna ja Halla.

Perjantaina jo lähtiessä meinasi huumori loppua, sillä päivä meni autoillessa ensin Iisalmeen kouluun ja takaisin Varkauteen. Sitten tallille ja sieltä kautta kohti Vihtiä. Kaisa ei vielä ole saanut hommattua itselleen pikku e-korttia, joten Vihdin ajelut jäivät kokonaan minulle. Muutaman kerran saatoin matkalla muistuttaa Kaisaa kortin hommaamisesta ;)

Perillä Vihdissä oltiin kymmenen maissa illalla ja ponit saatiin yöksi aivan ihanaan talliin. Paikat olivat todella siistit ja hyvin hoidetut. Oli luksusta olla tuollaisessa paikassa. Maneesikin oli valoisa ja mukava ratsastaa.

Yöksi kotiin Pukinmäkeen ja lauantaiaamuna suoritimme extremeurheilua, kun yritimme paikantaa Koivulan tallin ajo-ohjeiden avulla, jotka jäivät kotiin pöydälle. Olemme edelleen erittäin vakuuttuneita, että joko kartassa oli virhe tai sitten yksi tie oli nimetty kylttiin väärin ;) Onneksi Anette osasi neuvoa meidät puhelimitse perille.

Kaisa ajeli rallia siihen malliin, että sai kuvansa poliisin tiedostoihin pönttökameran ansiosta. Jälkeenpäin meille selvisi, että juuri Vihdissä on menossa kokeilu, jossa sakotetaan jopa kahden kilometrin ylinopeudesta. Tai annetaan huomautus. No, mun autollahan Kaisa kurvaili, että saan odottaa postia sitten jossain vaiheessa.

Tallille päästyämme huomasin, että ponin toinen etukenkä on irronnut, eikä sitä löytynyt mistään. Onneksi Tiinalta löytyi kotoa yksi sopiva kenkä ja sunnuntaina Hjalti löi sen kiinni. Onpahan nyt maailmanmestarin tekemä pikakengitys yhdessä jalassa.

Kurssin aluksi Hjalti tuumasi, että ratsasta, niin hän katsoo ja sitten kokeilee itse hevosta. Hjalti oli melko vähäpuheinen verrattuna esimerkiksi Fredrikiin, mutta se mitä hän sanoi, oli kyllä täyttä asiaa. Pääasiassa vaan ratsastin eteenpäin yrittäen pitää hevosen mahdollisimman pehmeänä ja tyytyväisenä.

Tuntien aikana tehtiin kahta todella yksinkertaista harjoitusta, jotka toivat hevoseen ison muutoksen. Toinen oli käynnistä tehtävä pysähtyminen, jonka aikana hevosen tulee kääntää takaosaansa ja astua kunnolla ristiin. Toinen oli taas raviharjoitus, josta otettiin kulmien hankalat osuudet "pois" ja niissä ratsastettiin käynnissä syvälle kulmaan. Muutaman kierroksen jälkeen poni ravasi pari kulmaa täysin tasapainossa, vaikka hetkeä aikaisemmin se aina sotki ravin pois kulmien kohdalla. Tosin poni oppikin ravin vasta reilu kuukausi sitten, joten kulmien ravaaminen hyvin tuntui suurelta edistykseltä.

Saimme hyvää ja kannustavaa palautetta ja todella mukavan neuvon jatkoa ajatellen. Laukkaa! Laukkaa, paljonpaljonpaljon! Maastossa ja loivia ylämäkiä, kentällä paljon laukannostoja. Näin töltin pitäisi parantua ja puhdistua.

Kurssin jälkeen jätin ponin parin viikon lomalle ja melkein heti kaduin päätöstäni. Hyvä jättää noin positiivisen kokemuksen jälkeen toinen lomalle, kun itse tekisi ihan älyttömästi mieli ratsastaa. :) No, onneksi piha on poneja täynnä, ja aina jotakin pääsee kokeilemaan. Vaikka eihän se ole sama asia... Reilun viikon päästä pääsee taas!!

Kurssin yhteenvetona oli se, että kannatti, vaikka olikin kallis. Ja että Sannankin pitää hommata itselleen hevonen, että päästään isommalla porukalla menemmän. Ja meidän sitten hommata kolmen hevosen koppi...

---

Voittajanäyttely oli Hallan kanssa suunnitelmissa joulukuussa, mutta unohdin ilmoittaa sen sinne. En vieläkään ymmärrä, miksi koirahommien ilmoittautuminen loppuu jo kuukautta ennen näyttelyä, eihän kukaan osaa suunnitella asioitaan niin pitkälle. Ainakaan minä en osaa. No, ensi vuonna sitten taas. Nyt Hallalta lähtee turkki ja näyttelyitä voidaan seuraavan kerran ajatella ensi vuoden syyskesällä.