Vihdissä tuli käytyä Hjalti Gudmudssonin valmennuksessa viikko sitten. Reissu oli raskas, mutta erittäin antoisa ja kyllä kannatti lähteä. Reissuporukassa olivat kaksi ponia, Kaisa, Sanna ja Halla.

Perjantaina jo lähtiessä meinasi huumori loppua, sillä päivä meni autoillessa ensin Iisalmeen kouluun ja takaisin Varkauteen. Sitten tallille ja sieltä kautta kohti Vihtiä. Kaisa ei vielä ole saanut hommattua itselleen pikku e-korttia, joten Vihdin ajelut jäivät kokonaan minulle. Muutaman kerran saatoin matkalla muistuttaa Kaisaa kortin hommaamisesta ;)

Perillä Vihdissä oltiin kymmenen maissa illalla ja ponit saatiin yöksi aivan ihanaan talliin. Paikat olivat todella siistit ja hyvin hoidetut. Oli luksusta olla tuollaisessa paikassa. Maneesikin oli valoisa ja mukava ratsastaa.

Yöksi kotiin Pukinmäkeen ja lauantaiaamuna suoritimme extremeurheilua, kun yritimme paikantaa Koivulan tallin ajo-ohjeiden avulla, jotka jäivät kotiin pöydälle. Olemme edelleen erittäin vakuuttuneita, että joko kartassa oli virhe tai sitten yksi tie oli nimetty kylttiin väärin ;) Onneksi Anette osasi neuvoa meidät puhelimitse perille.

Kaisa ajeli rallia siihen malliin, että sai kuvansa poliisin tiedostoihin pönttökameran ansiosta. Jälkeenpäin meille selvisi, että juuri Vihdissä on menossa kokeilu, jossa sakotetaan jopa kahden kilometrin ylinopeudesta. Tai annetaan huomautus. No, mun autollahan Kaisa kurvaili, että saan odottaa postia sitten jossain vaiheessa.

Tallille päästyämme huomasin, että ponin toinen etukenkä on irronnut, eikä sitä löytynyt mistään. Onneksi Tiinalta löytyi kotoa yksi sopiva kenkä ja sunnuntaina Hjalti löi sen kiinni. Onpahan nyt maailmanmestarin tekemä pikakengitys yhdessä jalassa.

Kurssin aluksi Hjalti tuumasi, että ratsasta, niin hän katsoo ja sitten kokeilee itse hevosta. Hjalti oli melko vähäpuheinen verrattuna esimerkiksi Fredrikiin, mutta se mitä hän sanoi, oli kyllä täyttä asiaa. Pääasiassa vaan ratsastin eteenpäin yrittäen pitää hevosen mahdollisimman pehmeänä ja tyytyväisenä.

Tuntien aikana tehtiin kahta todella yksinkertaista harjoitusta, jotka toivat hevoseen ison muutoksen. Toinen oli käynnistä tehtävä pysähtyminen, jonka aikana hevosen tulee kääntää takaosaansa ja astua kunnolla ristiin. Toinen oli taas raviharjoitus, josta otettiin kulmien hankalat osuudet "pois" ja niissä ratsastettiin käynnissä syvälle kulmaan. Muutaman kierroksen jälkeen poni ravasi pari kulmaa täysin tasapainossa, vaikka hetkeä aikaisemmin se aina sotki ravin pois kulmien kohdalla. Tosin poni oppikin ravin vasta reilu kuukausi sitten, joten kulmien ravaaminen hyvin tuntui suurelta edistykseltä.

Saimme hyvää ja kannustavaa palautetta ja todella mukavan neuvon jatkoa ajatellen. Laukkaa! Laukkaa, paljonpaljonpaljon! Maastossa ja loivia ylämäkiä, kentällä paljon laukannostoja. Näin töltin pitäisi parantua ja puhdistua.

Kurssin jälkeen jätin ponin parin viikon lomalle ja melkein heti kaduin päätöstäni. Hyvä jättää noin positiivisen kokemuksen jälkeen toinen lomalle, kun itse tekisi ihan älyttömästi mieli ratsastaa. :) No, onneksi piha on poneja täynnä, ja aina jotakin pääsee kokeilemaan. Vaikka eihän se ole sama asia... Reilun viikon päästä pääsee taas!!

Kurssin yhteenvetona oli se, että kannatti, vaikka olikin kallis. Ja että Sannankin pitää hommata itselleen hevonen, että päästään isommalla porukalla menemmän. Ja meidän sitten hommata kolmen hevosen koppi...

---

Voittajanäyttely oli Hallan kanssa suunnitelmissa joulukuussa, mutta unohdin ilmoittaa sen sinne. En vieläkään ymmärrä, miksi koirahommien ilmoittautuminen loppuu jo kuukautta ennen näyttelyä, eihän kukaan osaa suunnitella asioitaan niin pitkälle. Ainakaan minä en osaa. No, ensi vuonna sitten taas. Nyt Hallalta lähtee turkki ja näyttelyitä voidaan seuraavan kerran ajatella ensi vuoden syyskesällä.