Vähän niin kuin lupasin kirjoittaa jotain heppajuttua Vermon tuomariseminaarin jälkeen, mutta seliseli. Heppailemista on nyt ollut ihan mukavasti, ei liikaa. Ponin kanssa homma toimii aika kivasti. Tällä viikolla se tosin on saanut melkolailla lomaa, sillä on ollut kouluviikko ja eilen, perjantaina, tulin Tampereelle viikonlopuksi. Sunnuntaina suuntana on vielä Helsinki ja SIHY-päivä.

Eilen oli ihan mielenkiintoinen päivä täällä Tampereella ja katsotaan, miten asiat etenevät. Muutto tänne saattaa olla edessä. Enkä yhtään pitäisi sitä vastaan, sillä on tämä vaan niin älyttömän kiva kaupunki. Eilen käytiin katsomassa Hybrid Childreniä ja Matthau Mikojania jossain ihme punkkarimestassa. :) Nyt olen oikeastaan nähnyt kaiken, sillä Hybärit oli viimeinen bändi näistä all time favouriteista, mitä en ole nähnyt. Tietysti on Cure ja Sisters of Mercy, mutta niiden näkemistä en juurikaan oleta sen mahdottomuuden vuoksi, että eihän ne keikkaile. Tietynlainen rajapyykki elämässä siis saavutettu. Nyt pitäisi sitten löytää uusia diggailtavia bändejä.. häh? Onko niitä muka olemassa?

Kello on nyt jotain vaille yhdeksän lauantai-aamuna ja Katin luona kylässä ollaan Hallan kanssa. Halla oli viime yön hoidossa Iitalla ja Terolla, kiitos siitä! Kohta pitänee lähteä katsomaan, mitä se on siellä hajoittanut.

Ei herranjee tätä kommuuniasumista. Normaalisti tässä kämpässä asuu kolme ihmistä, mutta viime yön täällä nukkui kuusi ihmistä. Vähän liian villiä touhua mulle. ;) Olen hyvin onnellinen yksinasuja. Kukaan ei nyi mun kamoja kotona eikä häiritse, jos en halua. Kukaan ei myöskään siivoa mun puolesta. Puolensa kaikessa.

Blogihaaste vastaanotettu! Kiitos Jutta!

Jutta siis laittoi minulle haasteen omassa blogissaan, johon btw on linkki jossain tuossa vieressä. ->

Vähänkö haluun tehdä tän!! Paitsi vaan, että biisien ylitarjonta on ongelmallista. Päätin laittaa ne, mitkä tulee ekana mieleen ja mitkä just nyt tuntuu hyvältä. Huomenna voisi sitten olla jo eri asia. Haasteen säännöt:

- Etsi esim. YouTubesta musiikkivideot annettujen kategorioiden biiseihin.
- Linkitä video blogiisi (Embed-kohta) ja kirjoita halutessasi lyhyt perustelu.
- Haasta kolme henkilöä.

1. Tunnelmannostattaja. Biisi, joka saa aina nostamaan kannat kattoon tai krakan olalle.
2. Fiilistelyhetkiin. Tätä kuuntelen, kun haluan unohtaa kaiken muun.
3. Minun Lauluni. Joku henkilökohtainen kappale.
4. Tehosoitto. Tällä hetkellä eniten repeatilla pyörivä biisi.

 

Tunnelmannostattajani

Fiilistelyhetkiin (Moni laittaisi tähän jotain hidasta, mutta mä en olekaan moni muu..:) Taas tässä on kyse siis nimenomaan tästä biisistä tämän bändin esittämänä. Vaikka onkin coveri, mutta tää on kaikista paras. DVD:llä on itseasiassa vielä parempi versio Provinssirockissa vuonna nakki nauhotettuna (siis 1999), mutta taitaa mennä jo vähän pikkutiedolla brassailuksi ja YouTubesta löytyi vain huonoilla äänillä oleva versio tästä vedosta.

Tähän olisi kyllä voinut vetää melkein kaiken tän orkesterin tuotannon lukuunottamatta Dark Light -levyä. (Ihan kakkalevy, en edes omista.)

Minun Lauluni (Omituinen ilmaisu)

Tässä sama vielä liveversiona 2008 esitettynä, tuossa albumiversiossa kun tuo kuva ei hurmaa. Ei niissä bändiläisissä kyllä mitään katseltavaa ole livenä, mutta liikkuvaa on jostain syystä tällä vuosituhannella miellyttävämpi katsella. Robert Smith on levinnyt uskomattomiin mittasuhteisiin viime aikoina, mutta tukka on edelleen samassa mallissa. Kuvitelkaa, tämä laulajasetä on kulta-aikoinaan määritellyt monen gootinkin musiikkimakua...

Tehosoitto (Tää vaihtelee kyllä toosi usein)

 

Tähän vikaan olisin kyllä voinut heittää Negativen koko Karma Killer -levyn, mutta se olis vissiin ollu huijausta. Enkä voi tunnustaa tykkääväni hittibiiseistä.

Oikeestaan mä nyt kyllä huijaan. Laitan toisenkin Tehosoiton, nimenomaan tämä liveversio.

No niin. Siinä on kuunneltavaa. Hiljaisella on aika turha yrittää ja se on sitten voivoi, jos tietokoneessa on paskat kajarit ;) Nupit kaakkoon vaan, varsinkin Cure kuulostaa aina paremmalta kovalla kuunneltuna. Mietin tätä vielä ja Minun lauluni ja Fiilistelyhetkiin voivat oikeastaan vaihtaa paikkaakin, eli kummatkin sopii kumpaankin.

Ihana tehtävä!! Tulin niin hyvälle mielelle.

Haastan siis.. iik! Kenet?!? Mulla on yllättävän vähän blogia pitäviä kavereita, kaikki notkuu Facebookissa. :) Eli haasteen saavat siis Jenni L, Kati F ja Elina I. Kiitos ja anteeksi..

---

Sitten muihin asioihin.

Tässä elämässä on nyt ollut niin suuria mullistuksia, että ei ole meinannut pieni Outi pysyä perässä. Mietinkin tässä monta päivää, että miten asiaa tänne kommentoin ja tulin tulokseen, etten pui sitä lainkaan. Kiinnostuneet ovat tervetulleita kysymään suoraan allekirjoittaneelta. Kaikki on kuitenkin vallan hyvin :)

Nyt viikonlopun suunnitelmissa on Helsingin reissu ja Jutan kanssa mennään katsomaan James Bluntia Hartwallille. En tiedä yhtään, mitä odottaa, mutta mielenkiinnolla... Kiitos Jutta lipusta!

Sunnuntaina vuorossa Vermon erikoiskisat ja tuomarikoulutusta. Sen jälkeen sitten varmaan enemmän heppa-asiaa.

.. en siis ole minä.

 

Saatiin äipän kanssa uusi taulutelkkari ja se tulee joko mulle sitten äityliini ottaa sen ja mä saan sitten äidin "vanhan" telkkarin. Joka on siis uudempi kuin tämä saatu telkkari, joka ei sekään siis vanha ole. Tai jotenkin..

Äiti oli laittanut sen telkkaripöydälle ja kaikki valmiiksi, että Outi tulee ja kytkee johdot ja niin edespäin. No, laitoin kaikki kohdalleen, mutta...

Kuvaa ei vaan tule.

Ei vieläkään.

Huumori meinasi loppua. Eikun soittamaan MUMMOLLE! 83-vuotias armas isoäitini sitten konsultoi minua puhelimitse, kuinka saan kuvan telkkariin.

Ihan jonkin verran äiti nauroi keittiössä.

No puolustuksekseni voin sanoa, että telkkari on mummin vanha ja se on meidän perheestä/suvusta ainoa (Henkan lisäksi) joka lukee käyttöohjeet (jopa ukin auton ohjekirjan) ja osaa käyttää kaikkia vempaimia. Lisäksi tämän telkkarin kanssa on ollut paljon ongelmia, joten mummi on kehittynyt suorastaan ammattilaiseksi tämän korjaamisen suhteen.

Jos joku siis tarvitsee television korjaajaa, niin Joroisten suunnalta löytyy yksi maailman ihanin mummeli... <3

Huihai, mä oon niiiiiin kipee!

Jalkoihin sattuu ja takapuolta särkee! Harrastin tänään erästä hevosurheilun muotoa nimeltä ratsastus. Kävin Elinan luona kokeilemassa sellaista pienenpientä poniinia. Paloma Picasso on reilusti yli 170 cm korkea ja massakas tamma. Norsu. Luojan kiitos Elinalla oli penkki, josta pääsin kyytiin.

Miksi siis vaihdan lajia? No enkä vaihda, haluan vaan vaihtelua ja kehittyä paremmaksi. Ja toiveissa on joskus se islanninhevosharrasteohjaajan tutkinto. Siihen tarvitaan näytöt koulupuolelta KN Specialista ja estepuolelta myös. Issikalla ei kuulema saa tehdä, eikä ihan kylmiltään irtoa isollakaan hevosella.

Kyllä jännitti! Viimeksi olen ison hevosen selässä käynyt joskus reilu vuosi sitten Kimmon tallilla tunnilla. Sekin oli tallin pienin hevonen, eikä tuntunut niin kauhean erilaiselta normaaliin verrattuna. No tämä Piksu sitten. Elinankin mielestä sillä on "vähän haastava" ravi istua. Jaa, että vähän! Ekat kierrokset meni ihan harakoille ja juuri ja juuri kestin kyydissä. Passitahtisen pienen issikkaponin kyydissä ravin yrittäminen on ehkä maailman yksinkertaisin asia tämän jälkeen.

Olen kuitenkin ratsastanut isoilla hevosilla seitsemisen vuotta aikoinaan ja kyllä sen istunnan sitten jostain kaivaa, kunhan alkuun pääsen. Olen myös käynyt Elinan luona hänen entisillä hevosillaan satunnaisesti ratsastamassa, mutta ne ovat olleet a) pienepiä, b)pienempiravisia.

Kivaa kuitenkin oli! Ja jalat tuli ihan kipeeksi, sillä Piksua pitää ratsastaa paljon pohkeilla eteen, eteen, eteen ja sitten vaan vähän pyydystää edestä kiinni, jotta saa kevyen tuntuman.

 

Tässä kuva Elinasta ja Piksusta. Kuvittelen itseni tuohon Elinan paikalle jossain hamassa tulevaisuudessa. :) Kuva on viime kesän kisoista Elinan arkistoista.

Piksu on nyt sitten mun opetteluponi... Ei tartte huonosta ainakaan aloittaa!

Kunnon sohvanvaltaaja meillä siis. Tiistai-iltana tapahtunutta:

Henkka tuli kotiin ja Hallan maailma muuttui taas täydelliseksi. Henkka makasi sohvalla ja katsoi telkkaria. Halla kipaisi Henkan syliin makoilemaan ja jäi tuijottelemaan meikäläistä sieltä merkitsevästi hyvin tyytyväisen näköisenä.

"Mäpäs ehdin tänne ensiksi, sä et enää mahdu. Sori vaan!"