On tapahtunut hurjan paljon asioita, kun edellisestä kirjoituksesta on noinkin kauan. Osa iloisia ja osa vähemmän iloisia. Osa julkaisukelpoisia osa vielä pienemmässä piirissä pidettäviä.

Surullisin asia on Geysirin poismeno 24.9.2008, eli tasan kuukausi sitten. Edellisessä kirjoituksessa ajattelin vielä myyväni Ukon, mutta toisin kävi. Muistan aina sanoneeni, että Ukko ei luoltani lähde kuin jalat edellä. Niinhän siinä sitten kävikin, aika kummallinen kohtalon oikku.

Geysir oli jo 18-vuotias ja muuten hyväkuntoinen pitkään, mutta alkoi keväällä laihtumaan. Epäiltiin raudan puutetta. Fyysinen kunto oli korkealla ja se teki mielellään töitä ja oli harvinaisen reipas. Loppukesästä sen kunto huononi ja otatin siitä elokuun lopussa verikokeet. Lihasarvot näyttivät moninkertaista. Kiikutin sen klinikalla yhdessä toisen hevosen kanssa, toiselle tehtiin samalla ostotarkastusta. Siihen mennessä Geysir oli jo syönyt kaksi viikkoa Oriprimiä. Edelleen olivat lihasarvot sekä fibrinogeenit (tulehdusmittari) korkealla. Epäiltiin Cushingin tautia. Sanoin jo Laukaassa, että en halua pitkittää sen elinpäiviä itseni takia, vaan jos siltä näyttää, niin annetaan sen mennä.

Kahden viikon ajan Geysiriin piikitettiin penisiliiniä ja se söi 16 tablettia päivässä. Kuurin jälkeen arvot eivät olleet muuttuneet juurikaan. Tautia ei oltu diagnosoitu, eivätkä eläinlääkärit enää osanneet sanoa, mitä tehdä. Vakuutusyhtiön kanssa väännettiin kättä ja saatiin lopetuslupa. Kuitenkin vakuutusyhtiö pyysi viemään Ukon avattavaksi Kuopioon. Näin tehtiin ja itse ajoin sen viimeisen matkan, tosin se lopetettiin jo kotipihaan, ettei matka olisi enää rasittanut sitä. Toisaalta olo oli suunnattoman helpottunut, koska asia saatiin viimein päätökseen. Koskaan ei eläimen kärsimyksen seuraaminen ole helppoa. Kuitenkin väittäisin, että kyseessä oli yksi tähänastisen elämäni raskaimmista päivistä.

Nyt tulivat Geysirin ruumiinavauksen tulokset. Löydöksiä oli yllättävän monta. Kohtalainen ohutsuolen tulehdus sekä suolen lihasseinämän paksuuntuminen, jotka patologin arvion mukaan aiheuttivat huonon kunnon ja rajun laihtumisen. Ukko painoi kuitenkin avauksessa 318 kg. Toisesta kilpirauhasesta löytyi 1 cm kasvain, joka saattoi olla hyvälaatuinen. Kaikista kummallisin löydös oli krooninen keuhkoputkentulehdus. Hevosella, joka ei viiden vuoden aikana yskinyt montaakaan kertaa. Eläinlääkäritkään eivät tätä keksineet, vaikka keuhkoja kuuntelivatkin.

Geysir oli maailman paras hevonen, jollaisia osuu kohdalle vain harvoin.

---

Kisat olivat ja menivät hyvin. Hyvä mieli jäi kaikille ja kasaan saatiin hienoja palkintoja jaettavaksi. Seuraavia kisoja odottelemaan! Tulokset löytyvät www.passiseura.com.

Siirtotalli on eilen saatu siirtovalmiiksi. En nyt sitä sitten kauppaakaan, vaan omaan käyttöön tulee Välimäelle. Yllättäen tuli tarvetta :)

Ratsastustuntilaisia on ollut oikein mukavasti ja muutama "tätikin" on innostunut aloittamaan uuden harrastuksen. On aivan ihanaa opettaa ryhmää, jossa kaikki kannustavat toisiaan ja innoitsevat toistensa onnistumisesta. Myös jokunen isohevosharrastaja on saatu käännytetyksi ;)

Itse osallistuin Fredrik Sandbergin, ruotsalaisen valmentajan ja kilpailjan, kurssille syyskuun puolessa välissä. Oli todella hyvä kurssi ja lauantain ensimmäistä tuntia ei voinut edes verrata sunnuntain jälkimmäiseen tuntiin, suuri edistys oli tapahtunut jopa omasta mielestäni. Aloin hetkittäin jopa ratsastamaan. Oli myös mukavaa saada positiivista palautetta siitä, että käteni on nyt suhteellisen pehmeä, enkä enää ratsasta lähellekään niin paljoa ohjalla. Tosin nyt on sellainen ponny alla, että sitä ei ohjalla voikaan ratsastaa. Hyvä vaan! Nyt marraskuun puolessa välissä olisi Hjalti Gudmudssonin tölttikurssi Vihdissä tulossa.

Koulusta sen verran, että opinnäytetyötä pitäisi aloittaa ihan todenteolla. Töissä taas pitäisi olla kehityskeskustelu, enkä ole vielä päättänyt, mihin haluan "kehittyä"tai työpaikkani "kehittyvän".