Nasty Suicidesta tuli kovaa vauhtia broilerinkoipi, kun Elina otti trimmauskoneen ja aloitti keritsemisen. Muutama tunti siinä vierähti ja sen jälkeen Halla on aiheuttanut suurta hilpeyttä omalla olemuksellaan ympäri kyliä :)
Hallan uusi kampaus näyttää tältä:
Lattia oli aivan täynnä karvasilppua. Mutta hieno siitä tuli! Eipä ole montaa paikkaa, mikä voisi olla takussa. Ulkona on pidettävä takkia, ettei broilerinkoipi palennu. Eikä ulkona voi olla ihan niin kauaa, kuin aikaisemmin, jos on pakkasta. Äkkiäkös tuo karva kuitenkin takaisin kasvaa. Kuulema ensi keväänä voitaisiin olla jo näyttelyssä. Hiukan epäilen kyllä, mutta katsotaan!
---
Lauantaina oli Annikan tunti Rella Vinurin kentällä, eikä aamu todellakaan alkanut lupaavasti. Jo se, että joutuu vapaapäivänään heräämään 6.30 ei paljon naurata. No, päästiin Kaisan kanssa ihan kunnialla tallille asti, mutta ei sitten siitä eteenpäin. Autoni ei nimittäin käynnistynyt. Tai käynnistyi, mutta ei kestänyt käynnissä hetkeäkään. Ei kun auton vaihtoon ja trailerin työntöön. Anjan pakun kanssa päästiin tunnille ja se meni itsessään oikein hyvin. Olin hyvin tyytyväinen mustan pojan käytökseen ja Annikakin tuumasi, että onpas fiksu nuori. Joskin ehkä jopa liian lapanen käytökseltään. :)
Kun oltiin lähdössä kotiinpäin Rellalta, niin autettiin Kaisan kanssa lastaamaan Funaa. Tämän tamman kanssa lastaaminen saattaa olla hyyyyvinkin pitkä ja pystyynhyppivä prosessi. No, hommiin kun ryhdyttiin, niin poni ponkaisi kerran pystyyn ja käveli sen jälkeen suoraan koppiin. :) Hyvä niin.
Sitten ryhdyimme lastaamaan omaa ponia. Sepä päättikin, että en mene ja seisoi lastaussillan edessä ihan tyynenä. Annika tuli naputtelemaan raipalla takapuolelle ja sai seisoskella siinä viitisen minuttia, eikä poni ollut raipasta moksiskaan. Lopputuloksena oli, että sitä nostettiin takapuolesta ja se käveli etusillaan koppiin. Heh. Kyllä me ollaan se Kaisan kanssa kahdestaankin sinne aina saatu, mutta ajattelin, että jos opetettaisiin lastaaminen sille Annikan kanssa ihan kunnolla. Eipä väkisin. ;)
Huvitti suuresti, että me autetaan muita lastaamaan ponejaan, ja sitten ei saada omaa itse kyytiin... Kyllä se joskus oppii ja pikkuhiljaa hyvää tulee ja silleen..
Autoni piti sitten hinata autokorjaamolle ja se on ollut kyseisellä MERKKIkorjaamolla jo viisi kertaa korjattavana ja edelleen siinä on sama vika. Nyt se ei sitten pelaa ollenkaan. Saattaa tulla tosi positiivinen puhelu korjaamolle maanantaiaamuna. No, elämä on. Aina se jotenkin järjestyy.
Nyt tallille maastoilemaan ja sitten Kaisan kanssa katsomaan Pirjon hepoisia Kangaslammille.
Kommentit